Ilmiömäinen muisti

Nainen leikittelee käsilaukullaan. Nahkaisella, käsineenpehmeällä ja tuoksuvalla laukulla, jossa on lompakko, osoitekirja, avainnippu, nenäliina, kynä (täytekynä), joitakin irrallisia papereita ja hieman kauneudenhoitoaineita — muuta minulla ei ole ollut syytäkään panna merkille.

Hän ottaa laukusta kirjeen ja leikittelee hajamielisesti silläkin, kunnes se putoaa hänen kädestään ja leijailee hitaasti lattialle päätyen aivan minun jalkojeni juureen. Kumarrun salaman­nopeasti nostamaan sen ja ojennan sen takaisin hansikoituun käteen. Kiitollinen katse. Kiitollisuuttako? Tuskinpa muuta kuin kohteliasta huomaavaisuutta. Niin kirje joutuu takaisin laukkuun. Olen kuitenkin ehtinyt huomata vastaanottajan: Asianajajat Krogh & Matiassen, Övre Vollgate, Oslo 1. Ja lähettäjänkin ni­mi oli kuoren takana sirosti sinisellä kirjoitettuna: Ada Dahl, Bekkelifaret 14 C, Oslo 3.

Minulla on nimiin ja osoitteisiin nähden samanlai­nen muisti kuin taikatemppujen tekijällä pelikorttien yhdistelmiin, järjestykseen ja arvoihin nähden.